Erikoisasiantuntijapalsta, Teema

USA asettaa omat etunsa etusijalle

Presidentti Donald Trumpin tahto asettaa Yhdysvallat joka tilanteessa etusijalle vaikuttaa yritysten kannalta moneen keskeiseen asiaan. Kauppasopimusten lykkääminen, amerikkalaisyhtiöiden suosiminen ja poliittisen epävarmuuden vahvistuminen lisäävät yritysten toimintaan ja tulevaisuudennäkymiin liittyvää epävarmuutta.
Jaakko Laajava
FacebookTwitterLinkedInEmail

Valtaosa amerikkalaisista ymmärtää, että Trumpin “Make America Great Again” -sloganin tarkoitus oli mobilisoida äänestäjiä. Suurelle osalle kansalaisista, varsinkin Yhdysvaltain taantuvilla teollisuusseuduilla, Trumpin hokemia otetaan kuitenkin täytenä totena. Vihdoinkin on Valkoiseen Taloon saatu isäntä, joka kuuntelee unohdettua kansaa, eikä kumarra Washingtonin valtaeliittiä.

Moni tarkkailija pelkäsi Trumpin lausuntojen perusteella, että yhteisiin sääntöihin perustuva kansainvälinen kauppajärjestelmä oli tullut tiensä päähän. Mikäli maailman johtava talous irtautuisi järjestelmästä, sillä ei olisi minkäänlaisia edellytyksiä pysyä pystyssä.

Yleinen epävarmuus on selkeästi lisääntynyt Trumpin astuttua valtaan. Johtavat kansainväliset talousinstituutiot kuten IMF ovat ennustaneet maailmantalouden kasvun jatkuvan. Kasvu voi kuitenkin tyrehtyä, jos protektionismi johtaa erimielisyyksiin tärkeimpien maiden kesken tai suoranaisiin kauppasotiin.

Perinteisesti kaikkein suurimmat odotukset ulkomaisille markkinoille pääsystä ovat Yhdysvaltain elintarvikesektorilla. Maatalouteen erikoistuneet osavaltiot ovat vapaakaupan kannattajia, jotka haluaisivat avata uusia markkinoita tehotuotantoon perustuville amerikkalaisille tuotteille. Toki teollisuustuotantokin haluaa markkinoiden olevan amerikkalaisille avoimia, ja etenkin palvelujen vienti on Yhdysvaltain erityisvahvuus.

Trump on ottanut keskeiseksi teemakseen amerikkalaisten työpaikkojen palauttamisen ja amerikkalaisyritysten paluun takaisin Yhdysvaltoihin. Monet suuret amerikkalaistoimijat ovatkin halunneet miellyttää uutta presidenttiä ja preferoineet investointipäätöksissään mahdollisuuksien mukaan Yhdysvaltoja.

USA on yrityksille vielä mahdollisuuksien maa

Trumpin hallinnon ailahtelevaisuus ja epävarmuus luonnollisesti askarruttavat yrityksiä, jotka aikovat panostaa merkittävästi toimintaan Yhdysvalloissa. On kuitenkin muistettava, että retoriikasta ja protektionistisista asenteista huolimatta Yhdysvallat on edelleenkin maa, joka on monin tavoin erittäin avoin ja suotuisa ympäristö liiketoiminnalle. Menestyminen Yhdysvalloissa avaa myös muita ovia. Business on amerikkalaisuuden ydintä, ja sen edistämisestä ei varmasti luovuta.

Business on amerikkalaisuuden ydintä, ja sen edistämisestä ei varmasti luovuta.

Kuten niin monessa muussakin asiassa, kotiläksyjen tekeminen kannattaa. Mahdollisia riskejä on syytä kartoittaa ja hahmotella niiden vähentämisen reittejä etukäteen. Henkisen omaisuuden suoja ja julkiset tuet ovat Yhdysvalloissa huolellisen tarkastelun kohde. Joillekin yrityksille saattaisi olla varminta harjoittaa tuotannollista toimintaa itse Yhdysvalloissa amerikkalaisena yrityksenä.

Kauppasopimukset jäähylle

Ensi töikseen Trump perääntyi juuri valmistuneesta Tyynen meren megasopimuksesta (TPP), kuten oli kampanjassaan luvannut. TPP:n yleisenä strategisena tarkoituksena oli lähentää Aasian maiden toimintatapoja lähemmäksi normaaleja nykyaikaisia markkinatalousperiaatteita ja luoda vastapainoa Kiinan keskusjohtoiselle lähestymistavalle. Samalla markkinoillepääsyä helpotettiin. Nyt monet asiantuntijat kysyvät, oliko modernin sopimuksen kaataminen kovin hyvä idea. Eritoten amerikkalaiset maatalousviejät ovat ymmällään, kun muun muassa TPP:n myötä avautuviksi sovitut Japanin markkinat pysyvät nyt suljettuina.

Trump kuitenkin toteutti kampanja­lupauksensa ja otti seuraavaksi kohteekseen Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen NAFTAn. Erityisesti Trump osoittaa syytöksensä Meksikoon, joka onkin epäilemättä hyötynyt sopimuksesta.

Trumpin hallinto on ottanut työpaikkojen ohella toiseksi tärkeimmäksi opinkappaleekseen kauppavajeiden supistamisen. Tässä Kiina on aivan omalla tasollaan, mutta myös monien muiden kuten esimerkiksi Saksan kanssa Yhdysvalloilla on kaupassaan erittäin suuria vajeita. Etelä-Korea ja Japani ovat niin ikään Trumpin syytösten kohteena naapurin Meksikon ohella.

Usein Yhdysvaltoihin suuntautuvassa viennissä on amerikkalaisyritysten tai viranomaisten mielestä kyse siitä, että maahan tuodaan tuotteita, joiden vientihinta ei perustu todellisiin kustannuksiin tai että tuotteet sisältävät merkittävää viejävaltion tukea, joka ei ole sovittujen sääntöjen mukaista. Näiden eliminoimiseksi lainsäädäntö sisältää mahdollisuuden määrätä tuonnille rangaistustulleja tai maksuja (Antidumping and Countervailing Duties).

Nykyinen erittäin pitkälle kehittynyt tuotannon arvoketjujärjestelmä asettaa luonnollisia rajoja sille, mitä yksittäinen suurikaan maa voi asioille järkevästi tehdä. Investointeja tehdään kaikilla ilmansuunnilla. Tyypillinen esimerkki on aurinkopaneelien tilanne, jossa kysyntä on Yhdysvalloissa erittäin vahvaa. Niitä haluttaisiin asentaa kaikkialle, mikä merkitsisi työpaikkoja amerikkalaisille. Pitäisikö edullisten kiinalaispanelien tuontia rajoittaa? Toisaalta niiden tuotanto Yhdysvalloissakin on merkittäviltä osiltaan kiinalaisomisteista.

Entä mikä on kuluttajan etu, kun kilpailua käydään Whirlpoolin, Samsungin ja LG:n pesukoneiden kesken? Pitäisikö amerikkalaista Whirlpoolia suojata, ja miten kilpailun rajoittamiseen suhtautuisivat kuluttajat? Entä Meksikossa koottavat amerikkalaisautot tai niiden osat? Jos NAFTA-alkuperävaatimuksia tiukennetaan, autojen hinnat nousevat ja kysyntä laskee, millä on väistämätön vaikutuksensa amerikkalaisten työpaikkoihin. 

EU jäänyt vähälle huomiolle

Trumpin hallinnon seuraava vaativa koitos on pyrkiä saamaan aikaan suuri verouudistus. Sen perimmäisenä tarkoituksena on yhtäältä alentaa amerikkalaisyritysten verotusta, jonka nimellistaso onkin teollisuusmaiden korkeimpia. Toteutunut veroaste on kuitenkin paljon alhaisempi. Toinen suuri tavoite on ylipäänsä alentaa veronmaksajain rasitusta.

Trumpin päätös irtautua Pariisin ilmastosopimuksesta on tuomittu lähes kaikkialla. Toisaalta osavaltiot ja etenkin amerikkalainen elinkeinoelämä ovat vankasti vähentämässä päästöjä riippumatta Pariisin velvoitteiden alasajosta. Miten tämä vaikuttaa kansainväliseen kauppaan ja säätelyyn, on vielä kovin epäselvää.

Vaikka yleistilanne on hankala, ei Eurooppa ole noussut kovinkaan ongelmallisessa valossa uuden hallinnon tutkakuvalle. Trump on kyllä suopea Britannian kanssa solmittavalle erillissopimukselle, kun sellaisen aika on. Hän on julkisuudessa antanut tukensa Brexitille ja toivonut muidenkin maiden noudattavan esimerkkiä. Saksalle Trumpilta on riittänyt yleisiä moitteita, eikä hän tunnu juuri arvostavan EU:n yhteisiä elimiä ja niiden johtoa.

Toisaalta vaikka EU:n ja Yhdysvaltain yhteinen suurhanke TTIP onkin jäänyt sivuraiteelle, sitä ei myöskään ole haudattu. Ja tosiasiaksi jää, että ennemmin tai myöhemmin Yhdysvaltain ja Euroopan on suoranainen pakko löytää yhteiset sävelet suhtautumisessa maailmankaupan suuriin muutoksiin, eritoten Kiinan ja muiden uusien suurtoimijoiden tulevaan asemaan ja rooliin maailmankaupan sääntöjen ja normien kehittäjinä.

Artikkelin kirjoittaja Jaakko Laajava on Suomen entinen suurlähettiläs Washingtonissa ja Lontoossa.