Teema

Kauppakamari 100 vuotta – Vapaan talouden pelisääntöjen opettelu alkoi vasta 1990–luvun lamasta

Ensimmäiset kauppakamarit perustetiin yhdessä Suomen historian suurimmassa taitekohdassa. Olot Suomessa 1917 olivat lähes kaoottiset: maa oli irtaantumassa Venäjästä, Suomi itsenäistymässä ja heti perään alkoi sisällissota.
Heino Ylisipola
Colourbox
FacebookTwitterLinkedInEmail

Jo 1900-luvun alkuvuosina Suomessa oli keskusteltu ja tehty jopa alustavia asetusluonnoksia kauppakamarien perustamiseksi isoihin kaupunkeihin. “Hanke kuitenkin viivästyi ja ensimmäinen maailmansota viivästytti sitä entisestään. Lopulta kauppakamariasetus saatiin tehdyksi, mutta se tuli tavallaan ”liian myöhään”. Maailmansota romahdutti maailmankaupan, ja sen tilalle tuli kansallisvaltioiden kahdenvälinen kauppa eli jotakin sellaista, mihin maailma näyttäisi taas menevän”, kertoo tieteen, teknologian ja modernin yhteiskunnan tutkimuksen professori Karl-Erik Michelsen Lappeenrannan yliopistosta.

Michelsen kirjoittaa kauppakamarijärjestön 100-vuotishistoriaa, joka ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.

Kauppakamarien tärkein tehtävä viime vuosisadan alussa oli pitää yllä ja tukea kaupan vapautta, eli kuten siihen aikaan sanottiin, ”kauppareittien” vapautta.

”Tämä tarkoitti sääntelyn, tullien ja erilaisten kaupan esteiden poistamista. Suomella oli jo vahva asema metsäteollisuustuotteiden vientimarkkinoilla, mutta maan kehittämiseen tarvittiin myös kaupan esteiden vapauttamista. Toinen tärkeä tehtävä oli yritysten välisten ristiriitojen sovittelu, johon tarvittiin myös puolueetonta välittäjäorganisaatiota.”

Kauppakamarilaitos syntyi Suomeen 1917, hyvin myöhään verrattuna moniin Euroopan maihin. Maailman ensimmäinen kauppakamari oli perustettu jo 1499 Ranskaan Marseilleen.

”Suomi oli mielenkiintoinen maa 1800-luvulla. Talous avautui, mutta samalla Suomesta tuli vahvasti valtiojohdettu suuriruhtinaskunta Venäjän yhteydessä. Kauppa oli pitkälti kotimaan kauppaa, ja teollisuustuotteiden viennistä saatiin kansantalouteen lisätuloja. Kauppakamarit syntyivät niihin maihin, joissa oli vahvat kaupalliset perinteet eli kauppahuoneita ja kaupallista toimintaa valtakunnan rajojen ulkopuolelle ja usein myös maanosien välistä ”siirtomaakauppaa”, selvittää Michelsen.

Suomi oli kaukana tällaisista virtauksista, mikä osaltaan selittää kauppakamarilaitoksen myöhäistä syntyä. Venäjäkin sai oman kauppakamarinsa vähän ennen Suomea.

Pulakausi 1930-luvulla oli vaikeaa aikaa kauppakamareille. Talolliset menettivät talojaan ja pankkeja kaatui.

”Suuri lama iski Suomeen viiveellä, mutta sen ehkä tärkein merkitys oli luottamuksen katoaminen kaupasta ja finanssimarkkinoilta. Ennen lamaa oli uskottu kultakantaan maailmankaupan kivijalkana. Nyt se pohja petti, ja seurauksena oli katastrofaalinen romahdus kansantalouksissa”, kertoo Michelsen.

Michelsenin mukaan lamasta oli vaikea tulla ulos, koska talouden perusta piti rakentaa uudelleen ilman selkeää finanssipoliittista rakennetta.

Kauppakamareille lama merkitsi tappiota, sillä kauppakamarit olivat tukeneet vapaakauppaa ja kultakantaan perustuvaa globaalia talousjärjestelmää. Tämä malli romahti ja varsin pian Suomi ajautui Saksan vanavedessä uuteen kansallismieliseen kansantalouteen, jota jatkui aina 1950-luvulle saakka.

Michelsenin mukaan Suomi jäi viime sotien jälkeen kiinni säännöstelyyn, koska sotakorvaukset ja jälleenrakentaminen söivät käytännössä kansantalouden liikkumavaran. Kauppakamarien rooli oli näkymätön, mutta alueellisella ja paikallisella tasolla kauppakamarit olivat tärkeitä vaikuttajia teollistamis- ja infrastruktuurihankkeissa.

Kun kaikki romahti

Michelsenin mukaan 1990-luvun lama romutti Suomeen 1950-luvulta lähtien rakentuneen järjestelmän, jonka taloudellinen perusta lepäsi itä- ja länsiviennin varassa. Sitä tuki sopimusyhteiskunta, jossa päätettiin hinnat, vuokrat ja palkat.

”Kartelloituminen oli yleistä ja valtion sinetöimät yhteiskuntasopimukset takasivat toimintaedellytykset teollisuudelle ja kaupalle. Tämä kaikki romahti, kun idänkauppa kaatui ja Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi. Yhteiskunnassa piti opetella vapaan talouden pelinsäännöille ja se vei aikaa. Nokian nousu toi kuitenkin kansantalouteen rahaa ja myös globaalin talouden osaamista.”

Uudet virtaukset törmäsivät vuoden 2008 finanssikriisiin. Sen seurauksena Suomi palasi osittain vanhalle tielle, eli taloutta ja yhteiskunnan rakenteita on pidetty yllä julkisen talouden velkataakkaa lisäämällä. Samalla on odotettu vientikaupan elpymistä ja sitä kautta työllisyyden kohentumista.

”Globaalissa taloudessa kilpailuasemat ovat kuitenkin muuttuneet. Menestykseen tarvitaan jatkuvaa innovatiivisuutta ja uusien liiketoimintamallien omaksumista. Näitä kumpaakaan ei Suomessa ole pystytty elvyttämään monista yrityksistä huolimatta”, painottaa Michelsen.

Kauppakamarit ovat houkutelleet puoleensa yhteiskunnan vaikutusvaltaisia jäseniä. Keskuskauppakamarin hallitusta ovat johtaneet Suomen talouden ja politiikan ykkösketjuun kuuluvia henkilöitä. Kauppakamarit ovat myös ajaneet näkyvästi naisjohtajien aseman parantamista.

Muotokuvagalleria

Keskuskauppakamari juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä julkaisemalla suomalaisten yritysjohtajien ja talouselämän vaikuttajien muotokuvia digitaalisessa galleriassa.

muotokuvagalleria.fi