Teema

Suomen oma työvoimareservi ensin käyttöön

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström kehottaa työnhaussa aloitteellisuuteen ja sitkeyteen
Heino Ylisipola
Heikki Savolainen
FacebookTwitterLinkedInEmail

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) sanoo, että taikatemppuja työttömyyden alentamiseksi ei ole.

”Työttömyys on Suomen työelämän suurin ongelma ja haaste. Työttömyyttä saadaan alas ensi kesästä alkaen ehkä tuntuvastikin, mutta 110 000 uutta työpaikkaa, kuten hallitusohjelmassa lukee, on todella suuri haaste.”

Lindströmin mukaan syntymässä oleva yhteiskuntasopimus voisi tuoda kolmasosan uusista työpaikoista ja loppu tulisi muilla toimilla. Hallitus on julkaissut muun muassa työllisyys- ja yrittäjyyspaketin.

”Jos valtiolla olisi ylimääräistä rahaa, työttömyyttä voitaisiin helpottaa, mutta kun ylimääräistä rahaa ei ole.”
Ministeriössä on laskettu, että yhden prosenttiyksikön tiputus työttömyydessä säästäisi valtion rahaa noin 600 miljoonaa euroa.

”Jos pääsisimme hallitusohjelman mukaiseen tavoitteeseemme eli 72 prosentin työllisyysasteeseen, niin valtion velkaantumisaste kääntyisi laskuun etuajassa eli jo parin vuoden päästä. Tuollainen kehitys kuitenkin vaatii, että hyvin monen asian pitää onnistua”, selvittää Lindström.

Suomen työikäinen väestö vähenee noin 10 000 henkilöllä joka vuosi. Tuon verran enemmän työelämästä siis poistuu ihmisiä eläkkeelle kuin työmarkkinoille tulee uusia.

Lindströmin mukaan Suomen työttömyyden suurin ongelma on pitkäaikaistyöttömyyden kasvu. Yli vuoden työttöminä olleiden on hyvin vaikeaa työllistyä.

Oma reservi ensin käyttöön

Lindström painottaa, että ensin pitää saada omaa työvoimareserviämme käyttöön eli suuri osa Suomen noin 300 000 työttömästä työnhakijasta töihin, ennen kuin aletaan puhua isommasta työperäisestä maahanmuutosta.

”Työperäinen maahanmuutto on perussuomalaisille hyväksyttävä asia. Maahanmuuttajiakin varmasti tarvitsemme, mutta meidän pitää työllistää myös omia työttömiämme. Työpaikkojahan on jonkin verran tarjolla, mutta työpaikat ja työttömät eivät kohtaa.”

Hän muistuttaa, että pääkaupunkiseudulla ja suurissa kasvukeskuksissa on työpaikkoja, mutta ei tarpeeksi kohtuuhintaisia asuntoja. Työmatkat saattavat silloin muuttua liian pitkiksi. Myöskään koulutus ja työpaikat eivät aina kohtaa.

Työvoimatutkijoiden mukaan Suomeen tarvittaisiin joka vuosi 34 000 uutta työntekijää, jotta työvoiman määrä ei supistuisi.

”Suunnilleen tuo määrä tarvitaan. Meillä on jo nyt enemmän avoimia työpaikkoja kuin viime vuonna samaan aikaan. Rakennusala on nykyään hyvä veturi, joka palkkaa uutta työvoimaa. Toisaalta tekniikan kehittyminen, robotisaatio ja automaatio haastavat monet alat.”

Rakennusyhtiöt ovat kertoneet, että ala voisi palkata lähivuosina kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia, kunhan kotouttaminen saadaan käyntiin ja työelämän perustaidot opetettua. Käsillä tekijöistä on jo nyt pulaa, kuten putkimiehistä ja monista muista rakentamisen erikoisosaajista.

Työssäkäyntialueen raja on nykyään 80 kilometriä. Monet tekevät jo nytkin hyvin pitkiä työmatkoja.

”Mikä on se taloudellinen hyöty, jos ihminen hakee palkkansa vaikkapa 100 kilometrin päästä – tätä jokainen laskee. Työn vastaanottamisen tulisi aina olla kannattavaa. Ennen kaikkea peruspäivärahan varassa oleva on todella tiukilla. Jos työ on kannattavaa, niin harvoin matka on este työn vastaanottamiselle. Liian usein asumisen kalleus suurissa kaupungeissa ehkäisee työn perässä muuttamisen. Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla ja muissa isoissa kasvukeskuksissa niin korkealla, että työn perässä muutto ei ole aina kovin houkuttelevaa tai kannattavaa”, painottaa Lindström.

Hän asuu Kouvolassa ja kertoo, että omakotitalon hinnalla Kouvolassa voi ehkä saada Helsingistä vain yksiön.

”Sosiaaliturva ja palkka pitäisi yhdistää nykyistä paremmin niin, että työn vastaanottaminen kannattaisi aina. Yhtälöä on yritetty ratkaista jo vuosikaudet, mutta vaikeaa se näyttää olevan, vaikka elämme tietoyhteiskunnassa. Perustulokokeilu saattaa tuoda vastauksia tähän ongelmaan.”

Työllistymisoppeja tanskasta

Lindström kertoo, että Tanskassa työttömyysturvan taso on korkeampi kuin Suomessa, mutta siellä pitää hakea aktiivisesti työpaikkaa, jotta saa korkeamman työttömyysturvan. Työtä on vastaanotettava myös oman alan ulkopuolelta sanktion uhalla.

”Perussuomalaiset kannattavat yleissitovuutta, mutta sitäkin voi kehittää, kunhan pidetään huolta, että perimmäinen turva on kaikilla työntekijöillä. Tanskan lisäksi voisimme ottaa työmarkkinoillemme oppia Ruotsin joustavuudesta.”

Lindströmin mukaan suomalaisen työelämän kehittämistä auttaisi se, jos korporaatioiden välille saataisiin nykyistä enemmän luottamusta.

”EK, SAK, STTK ja Akava kyräilevät toisiaan, kun epäluottamus on niin suurta. Sama tilanne on työnantaja- ja työntekijäliittojen välillä, ja eihän luottamus maan hallitukseenkaan ole korkeassa kurssissa. Luottamus paranee vain ajan kanssa ja teoilla, kun toisen osapuolen sanaan voi luottaa.”

Pätkätöihin ja nollatuntisopimuksiin Lindström kaipaa nykyistä parempia pelisääntöjä. Asia on nyt eduskunnan käsittelyssä ja tuloksia pitäisi tulla syksyllä.

”Nollatuntisopimuksia ei kansalaisaloitteen mukaan ole tarkoitus kokonaan kieltää, jos työntekijä haluaa sellaisen. Pätkätöiden inhimillistämisessä voisi auttaa sosiaaliturvan ja palkan combo eli työn vastaanottaminen olisi myös siellä kannattavaa. Perustulossa voi olla se vaara, että se passivoi ihmisiä. Riippuu siitä, millainen malli perustulosta rakennetaan.”

Tavoitellaan kuuta taivaalta

Suomessa vallitsi ennen 1990-luvun alun pankkikriisiä hyvin alhainen työttömyysaste, noin kolme-neljä prosenttia. Lindström sanoo, että lukuun toki pitää pyrkiä nytkin.

”Yltiöpositiivisesti sanon, että tavoitellaan kuuta taivaalta eli tuota noin kolmen prosentin työttömyysastetta todella pitkässä juoksussa!”

Lindström työskenteli aikoinaan painehiomamiehenä Voikkaan tehtaalla Kuusankoskella. Työtä tehtiin paljon käsipelillä. Sitten tuli automaatio, joka vei työpaikkoja niin paperimiehiltä kuin pankkitoimihenkilöiltäkin.

”Paperimiehet ja pankkitoimihenkilöt ovat nyt samassa tilanteessa: sama tuotos tehdään vähintään puolta pienemmällä porukalla. Tehtaita ja pankkikonttoreita suljetaan. Toisaalla hoivatyöpaikat lisääntyvät. Tunnen muutamia työttömiksi joutuneita paperimiehiä, jotka ovat uudelleen kouluttautuneet lähi- tai sairaanhoitajiksi. He viihtyvät työssään, vaikka palkka onkin pienempi.”

Lindström kehottaa työttömiä aktiivisuuteen ja sitkeyteen.

”Kukaan ei tule kotoa hakemaan töihin. Ei myöskään kannata rajata työtehtäviä vain muutamaan, vaan hakea hyvinkin erilaisia töitä tai kokeilla jopa yrittäjyyttä. Se ei toki ole patenttiratkaisu eikä sovi aivan jokaiselle.”

Lindström itse joutui työttömäksi joulukuussa 2006, kun Voikkaan tehdas lopetti toimintansa. Hän ei antanut periksi, vaan kouluttautui uuteen ammattiin, laborantiksi. Siinä auttoi se, että aiempi koulutus oli puoliksi kemiaa ja puoliksi prosessiteollisuutta.

”Se helpotti, mutta aluksi minun piti opetella opiskelemaan. Joka aamu tuntui kivalta mennä kouluun, ei tullut mieleenkään jäädä kotiin istumaan.”

Lindströmin ensimmäinen kesätyöpaikka oli mehiläistenhoitajan apupoikana Voikkaalla. Sittemmin hän kävi Kuusankosken kaupungin kaksivuotisen ammattikoulun. Seuraavaksi piti hakea joulun päästötodistuksella erikoistumaan Kymi-yhtiön omaan ammattikouluun. Keväällä tuli iloinen uutinen: Jari Lindström on valittu Kymin kouluun Voikkaan tehtaalle 1. kesäkuuta 1984 alkaen.

Kommentoi