Uutisia Hämeestä, Valiokuntauutisia

Mielipide: Kansainväliset osaajat Hämeessä

Wille Viittanen
FacebookTwitterLinkedInEmail

Olin mukana Hämeen linnassa järjestetyssä Haamujahti-tapahtumassa kutsuttuna panelistina. Tapahtuman ja paneelin teema oli kansainväliset osaajat hämäläisissä yrityksissä. Yhtenä järjestäjänä oli Hämeen kauppakamari, jossa olemme yrityksenä jäsenenä ja toimin Teollisuusvaliokunnan puheenjohtajana.

Paneeli oli ytimekäs, mutta kirvoitti paljon kommentteja yleisöstä. Kenellekään ei varmasti ole epäselvää tapahtuman teeman huomioon ottaen, että kaikki salissa olleet ihmiset olivat kv-myönteisiä: suomalaisia ja muualta Suomeen muuttaneita opiskelun, työn tai perheen perässä. Useimmilla oli omaperäistä kokemusta asumisesta pidempiä aikoja yhdessä tai useammassa vieraassa maassa ja kulttuurissa.

Korvaani särähti yhden panelistin omakohtaiseen kokemukseen perustuva kommentti, että suomalaiset yritykset eivät halua ulkomaalaistaustaisia osaajia. Hänellä on omien sanojensa mukaan hyvä CV, mutta siitä huolimatta ei ole tärpännyt työmarkkinoilla. Ja tämä kokemus oli nimenomaan suuremmista, aidosti kansainvälisillä markkinoilla vahvasti toimivista yrityksistä. Toinen ääni yleisöstä kertoi, että edes siivoustyötä koulun oheen on vaikea saada, kun vaatimuksena on suomen kielen taito, jonka todenperäisyyden hän kyseenalaisti.

Meillä pienenä yrityksenä ei tietenkään ole valtavaa kokemusta kansainvälisten osaajien rekrytoinnista, mutta vahvaa taustaa asiaan kyllä löytyy. 1960-luvulla, siis ennen yrityksen perustamista isäni nimittäin työskenteli aluksi Saksassa metallintyöstökoneita valmistavassa yrityksessä. Sieltä hän siirtyi Ruotsiin, jossa työllistyi muovituotteita valmistavaan yritykseen. Ruotsin vuosina saksan kielen taito nousi tärkeäksi avuksi, sillä tehtaaseen hankittiin koneita nimenomaan Saksasta ja Itävallasta. Asennuksen aikana tarvittiin kielitaitoinen henkilö avustamaan koneiden mukana tulleita mekaanikkoja. Myöhemmin, kun yritys oli perustettu Saarijärvellä vuonna 1972, suuri osa liikevaihdosta perustui norjalaisen yrityksen kanssa tehtävään kauppaan. Tällöin Ruotsissa opittu uusi kieli tuli tarpeeseen. 80-luvulla oli lisäksi yhteisyritysviritys Suomen rajalla sijaitsevalla Haaparannalla kolmen ruotsalaisen kumppanin kanssa. Tuo hanke kariutui aika pian, mutta yhden kumppanin kanssa teemme edelleen säännöllistä kauppaa yli 30 vuoden jälkeen. Itse asiassa, voidaan varmasti sanoa, että yritystämme ei olisi olemassa ilman kansainvälistä osaajaa.

Voidaan varmasti sanoa, että yritystämme ei olisi olemassa ilman kansainvälistä osaajaa.

Nuoruudesta muistan, että firmassa työskenteli lyhyen ajan muun muassa Ruotsista Suomeen muuttaneen perheen isä ja 90-luvun alkupuolella myös entisen Jugoslavian alueelta kotoisin ollut nuori mies. Hän tosin joutui palaamaan toiseen kotimaahansa suorittamaan asepalvelusta. Minulla on itsellänikin ollut muutama tilaisuus päästä opiskelemaan sekä työskentelemään jaksoja ulkomailla, pisin aika oli noin puolitoista vuotta Yhdysvalloissa 2007-2008. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, kun olen itse ollut mukana, meillä on työskennellyt slovakialaisen jääkiekkoilijan tyttöystävä, jolla oli ilmeisen tylsää Heinolassa, kun mies oli jatkuvasti treeneissä tai pelireissuilla. Palkkasimme hänet, koska koimme, että voimme organisaationa kehittää englannin kielen osaamistamme, kun pääsemme käyttämään sitä päivittäin. Ja se toteutui, kaikki osapuolet olivat ilmeisen tyytyväisiä ratkaisuun. Viimeisin parin vuoden aikana meillä on työskennellyt useita pakolaisia, jotka ovat tulleet kaupunkiin odottamaan turvapaikkaa. Yksi heistä on vakinaistettu, sillä hän on osoittautunut päteväksi tekijäksi joka sopi hyvin organisaatioomme.

Se täytyy myöntää, että kyllä näiden pakolaistaustaisten henkilöiden palkkaamiseen vaadittiin vähän aikaa. Saimme ensimmäiset tarjokkaat jo hyvän aikaa ennen palkkaamista, mutta siinä kohtaa rekrytoinnista päättävä henkilö epäili, että tuleeko työstä mitään ilman suomen kielen taitoa. Yritin kannustaa kokeilemaan, sillä siinä ei paljoa voi hävitä. Meni kuitenkin aikansa ennen kuin ensimmäiset tulivat meille töihin. Kokemukset sen jälkeen ovat olleet kyllä myönteisiä, tekijät ovat olleet oppimiskykyisiä ja -haluisia sekä asenne työntekoon hyvä.

Mutta palataanpa Hämeen linnaan. Paneelikeskustelun aikana yleisöstä kommentoitiin, että aiotaan muuttaa Suomesta pois, mikäli työpaikkaa ei löydy. Se on varmasti oikea ratkaisu, mikäli meillä suomalaisilla yrityksillä ei ole käyttöä heidän osaamiselleen. Saman ratkaisun soisi tekevän myös mahdollisimman monen suomalaisen henkilön, joka painii työllistymisongelman kanssa. Miksi? No kyllähän se on meidän yhteiskuntamme tappio, mikäli kyvykkäät, halukkaat ja motivoituneet henkilöt kansallisuudesta, ihonväristä ja sukupuolesta riippumatta eivät työllisty. Ratkaisuhan ei tietenkään ole noin yksinkertainen eikä kaikilla ole mahdollisuutta. Tai löytyy ainakin joku syy olla muuttamatta, asenne ratkaisee.

Asenne ratkaisee myös meidän työpaikkoja tarjoavien ja osaajia tarvitsevien tahojen menestyksen. Onko meillä varaa olla palkkaamatta sopivin vai pitääkö aina ottaa pätevin? Voimmeko joustaa jostain itse asettamastamme vaatimuksesta, joka ei lähemmin tarkasteltuna ole edes mitenkään perusteltu? Meidän kaikkien on hyvä muistaa, että monet yritykset, jotka ovat suuresti vaikuttaneet suomalaisen yhteiskunnan kehittymiseen, ovat juurikin näiden kansainvälisten osaajien perustamia: Finlayson, Stockmann, Arabia, Paulig, Fazer ja niin edelleen. Väitän, että Suomen kansana olisimme edelleenkin melko metsäläisiä ilman kansainvälisiä osaajia. Onko meillä vara sammaloitua uudelleen?

Kirjoittaja on Hämeen kauppakamarin Teollisuusvaliokunnan puheenjohtaja ja Wiitta Oy:n toimitusjohtaja Wille Viittanen.