Erikoisasiantuntijapalsta

Oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta veroriidassa

Hallintomenettelynä etenevän veroriidan prosessikuluja ei lähtökohtaisesti määrätä korvattavaksi riidan toiselle osapuolelle. Tämä yleensä silloinkin, kun verovelvollinen voittaa useita vuosia kestäneen veroriidan Verohallintoa vastaan hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asiaa ei helpota usein myöskään se, että vakuutusyhtiöiden palvelut eivät oikeusturvavakuutusten osalta kata hallintomenettelystä aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja.
Pauli Liiri, veroasiantuntija ja KPMG:n Lahden toimiston johtaja
Pixhill.com
FacebookTwitterLinkedInEmail

Esimerkkitapauksia korvauspäätöksistä

Korkein hallinto-oikeus on vuonna 2017 antanut päätöksen KHO:2017:134, jossa yksityishenkilönä oleva verovelvollinen määrättiin korvaamaan oikeudenkäyntikuluja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle. Kyse oli siitä, että verovelvollinen oli perustanut vaatimuksensa ilmeisen perusteettomiin tosiseikkoihin ja valituksessaan jättänyt kertomatta itselle epäedullisia seikkoja.

Sen sijaan Vaasan hallinto-oikeus on tuoreessa (ei lainvoim., ei julk.) päätöksessään määrännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön korvaamaan yhteisömuotoiselle verovelvolliselle oikeudenkäyntikuluja lähes 13 tuhannen euron edestä. Tapauksessa on kyse siitä, että voiko konserniyhtiö antaa toiselle konserniyhtiölle konserniavustusta tilanteessa, jossa toinen yhtiöistä sulautuu toiseen yhtiöön tilikauden viimeisenä päivänä. Konserniavustusta käsittelevä laki edellyttää, että konsernisuhde osapuolten välillä on kestänyt koko verovuoden.

Oikeudenvalvontayksikön näkemys perustuu käytännössä siihen, että sulautumisen tapahtuessa viimeistään klo 23.59,59, on olemassa 23.59,59-0.00,00 välinen aika, jolloin konsernisuhde ei ole voinut olla olemassa. Jos sulautuminen olisi toteutettu seuraavana päivänä klo 0.00,00 puheena olevaa veroriitaa ei siis olisi. Oikeudenvalvontayksikön oikeusteoreettista makustelua tosin himmentää sellainen asia, että se ei ollut valittanut vastaavista verovelvollisille myönteisistä ennakkoratkaisuista, joissa yritysten veroeuroja ei ollut kiinni, vaan kyse oli vain periaatteen hyväksymisestä. Tällöin voitaneen perustellusti sanoa, että viranomaisen toimintaa ohjaa tietynlainen tuloshakuisuus ja viranomainen valittaa mieluummin niistä asioista, joissa riidan alaisena on veroeuroja.

Käytäntö poikkeaa siviilituomioistuinten mallista

Hallintolainkäyttölain mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Vastaavasti kuin KHO-päätöksessä yksityishenkilö velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikuluja perusteettomista vaatimuksista johtuen, jälkimmäisessä tapauksessa oikeudenvalvontayksikkö määrättiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut liian innovatiivisesta ja laveasta lain ja oikeuskäytännön tulkinnasta johtuen.

Auttamatta paras keino välttyä sekä veroriidan kohteena olevan pääoman menetykseltä että oikeudenkäyntikulujen maksamiselta on hyödyntää verotusmenettelylain mukaista ennakkoratkaisun hakemisen mahdollisuutta. Kun verotustoimenpiteet selvitetään etukäteen veroviranomaista sitovan ennakkoratkaisun muodossa, vältytään sekä vuosia kestävältä veroriidalta että siihen liittyviltä prosessikustannuksilta.

Veroasiantuntija

Kirjoittaja Pauli Liiri on KPMG Oy Ab:n tuloverotuksen asiantuntija Lahdessa.

Erikoisasiantuntijapalstalle voi jättää kommenttikenttään kysymysehdotuksia eri aihealueista. Verkkolehden päätoimittaja päättää, mitä  kysymyksiä ja asiantuntijoiden vastauksia julkaistaan.

Kommentoi